Laihuus tuntuu olevan jotain mitä kaikki tavoittelevat. Mitä laihempi, sen parempi. Ihmekkös tuo, kaikkialta mediasta sitä "thinspistä" saa. Ja homma vedetään totuttuun tapaan överiksi. Alipaino on vaan niin siistimmän kuuloinen asia kuin normaalipaino. Laihoilla näyttäisi olevan aina hauskenpaa.

Anoreksia alkaa usein siitä, että oma elämä on melko lailla kaaosta. Halutaan hallita jotain mikä on hallittavissa. Ilmastonmuutosta on vaikea pysäyttää, syömättömyys on helpompaa. Fiilistellään "en oo syöny tänään kun yhen porkkanan", tosin isä oli taas kännissä ja kaveri on vieläkin mykkäkoulussa. Lohtusyömisen rinnalle voisi vetää sanan lohtusyömättömyys. 

Syöminen vedetään överiksi molempiin suuntiin. Joko syödään liikaa tai liian vähän. Nirsoilioita ei katsota kuitenkaan läheskään niin pahalla silmällä kuin ahmatteja.

Koko ulkomuodon ympärille keskittynyt maailma alkaa kyrsiä minua. En halua olla niitä ihmisiä joita kehutaan aina vain kauniiksi. Haluan olla niitä joita kehutaan fiksuksi,ajattelevaiseksi,myötätuntoiseksi ym. Tosin, kauniita ihmisiä kuunnellaan helpommin. Ja kukapa ei haluaisi olla täydellinen pakkaus: Hyvännäköinen,fiksu ja vieläpä niin mukava.